Tervetuloa
Marttilan sukukronikka sukulaisten, tuttavien sekä muidenkin vapaasti lueskeltavaksi ja täydennettäväksi.
Näiden sivujen synnyttämisen taustana on ollut korona-aikana elpynyt innostukseni selvitellä Kangasalan Jokioisilla sijaitsevaan synnyinkotiimme Ali-Marttilan tilaan ja siellä satojen vuosien aikana eläneisiin ihmisiin liitttyviä asioita. Uskon, että ainakin meillä kuudella sisaruksella on sellaista muistitietoa vanhemmistamme ja jopa heidän vanhemmistaan ja muista sukulaisista, joka kiinnostaisi meidän lisäksemme seuraaviakin sukupolvia. Koska yritykseni kirjoittaa kronologinen sukukirja Ali-Marttilan talon ja Marttilan suvun vaiheista on osoittautumassa ylivoimaiseksi ponnistukseksi, päätin yrittää pistää pystyyn Ali-Marttilan suvun kotisivut, johon kirjoittamisen kynnys olisi mahdollisimman matala. Tavoitteena olisi, että mahdollisimman moni ainakin meistä sisaruksista ja ehkä lapsistammekin postaisi näille sivuille juttuja, muisteluita ja valokuvia ym. , jotta saisimme edes jotakin muistiin vanhoista ajoista ja asioista Ali-Marttilassa.
Tiedon lähteinä ovat tietenkin kunkin omat muistot, mutta hyvin vanhoista asioista voi helposti hankkia tietoa mm.. Kansallisarkiston sekä Suomen sukututkimusseuran kaikille avoimista digiarkistoista. Arvokain ja ainutkertaisin lähde ovat kuitenkin Ali-Marttilan Papanhuoneen piirongin laatikossa sukupolvesta toiseen säilytetyt asiakirjat. Piirongin laatikko onkin varsinainen aarrearkku talon ja sen isäntäväen elämänvaiheista kiinnostuneelle. Laatikossa on mm. kymmeniä käsinkirjoitettuja sopimuksia, kauppakirjoja, jakokirjoja, tuomiokirjoja, perukirjoja, holhoustilejä sekä karttoja. Pääosin asiakirjat on laadittu vanhalla ruotsinkielellä, mikä sekin aiheuttaa sen, että niiden sisällön ymmärtäminen vaatii melkoista paneutumista. Se on kuitenkin hyvinkin vaivan arvoista, koska niiden kautta saa mahdollisuuden kurkistaa esim. siihen, millaisia asioita ihmiset pitivät tärkeinä jokapäiväisen elämänsä ja elantonsa kannalta.
Kauppakirjassa, jolla Juho Juhonpoika on vaimonsa Maria Erkintyttären kanssa myynyt vuonna 1840 Ala-Marttilan tilan vanhimmalle pojalleen Heikki Juhonpojalle, on yksityiskohtainen määräys vuotuisesta syytingistä, jonka myyjä on pidättänyt osana kauppahintaa itselleen ja vaimolleen. Sen mukaan ostaja on velvollinen antamaan myyjälle kolme tynnyriä ruista, puolitoista tynnyriä jyviä, viisi kappaa herneitä, yhden Ltt läskiä, yhden Ltt kuivaa lihaa, kaksi Ltt suolattua kalaa, yhden nelikon suolaa, kasvattamaan yhden lehmän, kaksi lammasta, antamaan myyjän käyttöön kahdeksan kapan alaa peltoa nk. "Säkkölän päälystä " ja yhden kapan alan pellavamaata. Vielä myyjäpariskunta on tarvinnut oikeuden yhteisasuntoon ostajan perheen kanssa ja sen lisäksi kamarin yksityiseen käyttöön puun ja lämmön kanssa, pienemmän ruoka-aitan, hevosen kirkkoon menoa ja muita tarpeellisia matkoja varten. Lisäksi kauppakirja sisältää monia ostajan sisaruksille tulevia taloudellisia etuja koskevia määräyksiä. Ostaja on myös isäntänä velvollinen pitämään siskoilleen häät maan tapojen mukaan sitten kun he avioituvat.
Tilan kulloistakin isäntäväkeä selvitellessä on suureksi avuksi aineisto, joka on syntynyt 50-luvulla, kun Maatalousseurojen keskusliitto järjesti Maatalousnäyttelyn yhteydessä selvityksen kangasalalaisista tiloista, jotka ovat olleet saman suvun hallussa yli sata vuotta. Ali-Marttilan tilalle myönnetyssä kunniakirjassa todetaan sen olevan tunnustus suvun suuresta kodin, kotiseudun ja isänmaanrakkaudesta.
Kunniakirjasta ilmenee, että ensimmäinen Marttilan sukuun kuulunut isäntä Heikki Martinpoika on tullut vuonna 1699 Suomelan kylän Isotalosta Jokioisten Marttilaan. Hänen puolisonsa on ollut tunnettuun ja paljonkin tutkittuun Neppius-sukuun kuulunut Sofia Yrjöntytär Kuhmalahden Vehkapuntarin Hinkkalasta. Heikin ja Sofian jälkeen Marttilan tilaa ovat isännöineet yli kymmenen isäntäpariskuntaa, jotka kaikki ovat olleet alenevasti sukua toisilleen. Tila on siis siirtynyt aina isätä ja äidiltä pojalle tai tyttärelle ja tämän puolisolle. Tällä hetkellä Ali-Marttilan tilaa isännöivät tilan peltojen ja metsien osalta matalousyhtymänä veljekset Heikki ja Jaakko Marttila. Osalle tilaa on perustettu jo Pentti ja Inkeri Marttilan aikana kauppapuutarhatoimintaa jatkamaan Ali-Marttilan Puutarha Oy, jossa osakkaina isiensä kanssa ja vetovastuussa ovat Heikin poika Olli ja Jaakon poika Matti Marttila.
Saman suvun hallussa yli 300 vuotta säilyneen maatilan ja sen yli kymmenen sukupolven ulottuva omistajien historia ansaitsisi tulla kerrotuksi tulevillekin isännille ja emännille.
Papan huoneen piironginlaatikosta löysin minulle tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan tekstin:
" Kuinka usein tapahtuukaan, että vaari kylvää, poika lataa ja pojanpoika istuu lanan päällä painona. Tässä vallitsee ehjä yhteenkuuluvaisuus eri sukupolvien välillä ja yhteinen rakkaus viljeltyyn maahan sitoo heidät lujin sitein toisiinsa. Kun kerran tuo poika on tullut keski-ikään, on sen vuoden ja vaarin syntymävuoden välillä sata vuotta. Kerran tulee aika, jolloin nyt poikana juoksenteleva miehenalku on vuorostaan vaari, ja taas sama tapaus kertaantuu samoinkuin kylväminen ja samanlainen lanaaminen. Ja näin on ollut ajassa taaksepäin vuosisatoja kunnes tullaan siihen mieheen, joka on ensimmäisenä pellon raivannut. Voidaksemme olla onnellisia täytyy meidän sydämemme kiintyä johonkin, voidaksemme olla rauhallisia, täytyy meidän kuulua yhteen edellisten sukupolvien kanssa. Viljelty maa sitoo meidät niihin, jotka ennen meitä ovat saaneet siitä elatuksensa. Vuosittain yhä uudestaan valmistuva pelto on ilmiö, joka opettaa meidät rakastamaan velvollisuuttamme ja kutsumustamme.
Keväinen pelto on valmistunut ottamaan vastaan siemenen ja muistuttaa meitä edellisistä sukupolvista, joiden vaikeudet ja koettelemukset ovat olleet monta kertaa suuremmat kuin milloinkaan meidän. Mitä olemmekaan me ihmiset ja sukupolvet? Mekin olemme vain tuollaista satoa. Mekin nousemme oraina ja meidät korjataan kerran pois. Jokainen sukupolvi vastaa vuotuista satoa. Toisinaan tämä on hyvä, toisinaan huono. Jos nykyinen polvi on heikko, seuraava voi jälleen olla voimakas. Me tulemme rauhallisiksi kun ajattelemme, että emme ole yksin, vaan kuulumme edellisiin sukupolviin ja uudet polvet seuraavat meitä. Jokainen ihminen on sellaisenaan hyvin vähäpätöinen olento, mutta meidän arvomme nousee sen mukaan, missä määrin saamme täyttää sen velvollisuuden, joka meille on asetettu. Me olemme suuren vainion viljaa. Meidän täytyy kasvaa voimakkaiksi ja viimein täyttää tekomme kauniina tähkäpäänä, jotta se korjattaisiin ja siitä saataisiin uusille polville uudet tehtävät ja uudet velvollisuudet."
Me tiedämme yleensä melko vähän suvustamme. Tuskin muistamme juuri muita kuin vanhempamme ja ehkä heidän vanhempansa. Tästä taaksepäin mentäessä hyvin harvalla on muistissaan edes näiden esivanhempiensa nimiä. Papankamarin piirongin laatikossa olevat asiakirjat ja erityisesti vanhat kauppakirjat, joilla Marttilan tila on siirtynyt aina muutamien vuosikymmenten välein isältä pojalle ja ainakin kerran isältä tyttärelle ja hänen miehelleen, herättivät uteliaisuuteni. Keitä ja millaisia ihmisiä nämä kaupan osapuolet oikein olivat, oliko tilan saaneella sisaruksia, miten he saivat elantonsa ja mihin heidän jälkeläisensä päätyivät? Lähes jokaista sukupolvea ovat rasittaneet kato- kulkutauti- ja sotavuodet. Mikä vaikutus näillä vitsauksilla on ollut Marttilan tilan väen elämään. Kuinka Jokioisten tilojen maat ovat jakautuneet kylän tilojen kesken ennen ja jälkeen Isonjaon jne ?
Tällaisia ja monia muita kysymyksiä nousee mieleeni vanhoja asiakirjoja tutkiessani. Työmaa olisi valtava, jos kaikkiin kysymyksiin haluaisi löytää edes jonkinlaisen vastauksen. Koska asioiden rajaaminen ja selvittelyn ulkopuolelle jättäminen on minulle luonteenikin vuoksi vaikeaa, olen joutunut hyväksymään periaatteen, että kirjoittelen tälle sivustolle niitä asioita, jotka sattuvat minua juuri sillä hetkellä kiinnostamaan ja joista löydän mielestäni jotakin kirjaamisen arvoista tietoa. Tavoitteena ei olekaan tehdä varsinaista sukututkimusta tai sukukirjaa, vaan laatia pikemminkin mahdollisimman laaja tarinakokonaisuus Marttilan tilasta ja siellä vaikuttaneiden ihmisten elämän vaiheista.